Kirje Joulupukille

marraskuu 30, 2010 at 0.03 Jätä kommentti

Vuosien aikana olen kirjoittanut Joulupukille useita kertoja. Joka kirjeessä muistin kertoa, kuinka kiltti olen ollut ja kuinka halusin synnyttävää Barbie-nukkea tai Little Pet Shop -lelua, Polly Pocket -settiä tai Macarena-CD:tä. Olin niin innoissani, että viimeiset 24 päivää tuntuivat kokonaisen vuoden mittaiselta. Aattona katselin piirrettyjä koko päivä yksi toisensa perään – joka joulu näytetty Raymond Briggsin Lumiukko-animaatio on edelleen yksi joulun perinteistäni. Lumi peitti maan, ja koko joulunaika oli taianomaista.

Tämä joulu on 24. jouluni, ja lähes kaikki siitä niin kutsutusta taiasta on ravistettu minusta. ”Joulu on kulutusjuhlaa!” huutavat tavaratalot ja marketit, kun ne tyrkyttävät turhakkeita joulustressistä kärsiville aikuisille. Entäs kinkku, laatikot, rosolli? Muistitko jouluvalot, piparit, joulukuusen koristeineen? Aikuinen löytää aina syyn olla stressaantunut jostakin, oli se sitten kuinka pieni asia tahansa. Pois, pois, jouluntaika ja tilalle ahdistus, paine ja mahahaava. Ähkykin on pakollinen joulun ilmiö, sillä jouluruokaa tulee aina tehtyä ja syötyä aivan liikaa.

Tämä ei käy päinsä! Joulun ajatushan on nauttia antamisen ilosta, yhdessäolosta ja perinteistä. Milloin tästä kaikesta tuli taakka? Tänä jouluna en halua olla yhtään stressaantunut. Aion nauttia asioista, joista nautin vekaranakin. Viimasta ja tuiskusta huolimatta astun ulos ja nautin lumen valkoisuudesta sekä puhtaudesta (ainakin niiltä osin kuin se on kaupungissa mahdollista). Kuuntelen radiosta ja iPodilta joululauluja, ja hyräilen niiden tahtiin. Koristelen kodin joulua varten, ja hankin joulukalenterin. Kaiken tämän aloitan kuitenkin siitä ensimmäisestä asiasta, joka ennakoi joulun tuloa: Joulupukin kirjeestä.

Siispä hyvä Joulupukki… Kuten lapsenakin, haluaisin jouluna tiettyjä asioita. Muistat varmaankin, että pienenä kaikki pehmeät paketit olivat minulle hieman tylsiä, sillä tiesin niiden sisältävän vaatteita. Nyt olisin kuitenkin hyvin tyytyväinen, jos löytäisit minulle sopivat housut. Tarvitsisin myös tyynyn, sillä edellisen sisältö on mystisesti lähes täysin kadonnut. Totta kai koviakin paketteja kuuluu joukkoon: jos mahdollista, haluaisin kuitenkin tällä kertaa pissaavan nuken sijaan kattilan vanhan, kuluneen tilalle ja amigurumeja koskevan kirjan.

Kaiken tämän lisäksi toivoisin vielä, että pääsisin turvallisesti perille viettämään joulua rakkaiteni kanssa. Toivon myös, että saan joulumielen tartutettua lähelläni oleviin ihmisiin. Ruokaa ei tarvitse olla joka sorttia – tärkeintä on, etteivät äiti ja isä stressaa keittiössä enemmän, kuin vietä aikaa meidän muiden kanssa. Lahjoillakaan ei oikeastaan ole hirveästi väliä. Entäs sitten, vaikka mummo ei löydäkään sitä Novitan beigeä lankaa, jota sanoin tarvitsevani?

Tästä se joulutunnelma alkaa. Ja nyt istun alas ja täytän toisen jouluperinteen. Aion ottaa varaslähdön jouluaaton lasten elokuviin ja katsoa tänä iltana elokuva Ice Age 2: The Meltdown.

Advertisements

Entry filed under: Luokittelemattomat. Tags: , , , , .

Koska pieni on söpöä Iloja, suruja ja lupauksia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Trackback this post  |  Subscribe to the comments via RSS Feed


Arkisto

Twitter

Toisen kerroksen tyttö on nyt myös Twitterissä!

Lukijat 21.3.2011 alkaen

free counters
wordpress blog stats