Päivänpiristäjänä postikortti

Kuten edellisestä kirjoituksestani varmasti ilmeneekin, olen töissä koko kesän. Auringon paistaessa ikkunasta sisään tuntuu toisinaan väistämättä hieman kurjalta vain istua yksin sisätiloissa, kun muut ovat kesälaitumilla. Päivää piristää kuitenkin huomattavasti, kun joku lomalainen matkallaan muistaa juuri sinua.

Tänään posti toi kortin työpaikalleni. Vaikka osoitteeksi olikin merkitty työpaikan katuosoite, päälle oli kirjoitettu minun nimeni.  Ei kenenkään muun, vain minun. Postikortissa työkaverini lähetti terveisiä typografian alkulähteiltä Roomasta.

Kieltämättä sydäntä lämmitti. On se kortti vain niin paljon parempi kuin viesti kännykkään tai Facebookiin. Eikä kortin tekstin tarvitse edes olla mitenkään erityinen – pelkät terveiset riittävät. Itsekin pitäisi panostaa ja laittaa toisinaan kunnon vanhanajan postikortti muistuttamaan ystäviä, että he ovat ajatuksissani.

Kiitos, Kimmo, päiväni piristyksestä!